Matkustin muutama päivä sitten 19. Valtakunnallisilta ravitsemuspäiviltä Helsingistä IC2:lla kohti Kuopiota. Istuin suurimman osan matkasta ravintolavaunussa. Juomaksi valikoitui kahvi tilkalla maitoa ja välipalaksi otin maustamattoman jogurtin, jonka kannessa oli marjaista mysliä. Ruokavalintaan vaikuttivat ravintolavaunun suppea tuotevalikoima ja toisaalta tuotteiden hinta.
Ravintolavaunussa matka taittui mukavasti kahden Kuopion yliopistollisessa sairaalassa työskentelevän ravitsemusterapeutin kanssa jutellen. Keskustelimme muun muassa siitä, miten suhtautuisimme tämän hetken muotidieetteihin ja muihin ravitsemusilmiöihin, jos emme olisi opiskelleet kyseistä alaa yliopistossa viittä vuotta sekä työskennelleet sen jälkeen ravitsemusasioiden parissa lähes päivittäin? Samaa asiaa olen itse pohtinut jo ennemminkin ja sitä kuinka paljon oma käytökseni ravitsemuksen suhteen on ylipäätään muuttunut viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana?
Havahtuminen keväthangilla
Kuten meillä kaikilla elämä on enemmän tai vähemmän sattumusten summa, niin myös minulla päätyminen laillistetuksi ravitsemusterapeutiksi ja kouluttajaksi. Ensimmäinen suurempi havahtuminen ravitsemuksen suhteen tapahtui keväällä reilut kymmenen vuotta sitten. Tuolloin opiskelin Sotkamon urheilulukiossa tähtäimenä nousta kansainvälisen tason maastohiihtäjäksi. Edellinen kausi oli mennyt tavoitteisiin nähden penkin alle ja tuloksena taisi olla ainoastaan yksi TOP10 -hiihto nuorten SM-kisoissa. Syitä odotettua huonompaan menestykseen kyseisenä talvena oli useita. Yhdeksi selittäväksi tekijäksi nousi kuitenkin paino, joka oli vuodessa noussut muutaman kilon.
Kaikki sai alkunsa VHH-ruokavaliosta
Silloinen valmentajani Aarne Aho kertoi minulle vähähiilihydraattisesta dieetistä nimeltä Zone. Aloin tutustua Zone –kirjoihin ja vakuutuin niiden sanomasta. Zonella en kuitenkaan koskaan onnistunut pysymään paria päivää kauempaa, mutta jotain pieniä muutoksia ruokavalioon ja varsinkin ruokaan suhtautumiseen se toi. Aikanaan sitten aloitin ravitsemustieteen opinnot kliinisen ravitsemuksen laitoksella Kuopion yliopistossa. Ensimmäisenä opiskeluvuotenani muistan keskustelleeni ja lähes ”opettaneeni” laitoksella työskennelleitä ravitsemustieteestä väitelleitä tohtoreita ja lehtoreita siinä, kuinka ravitsemusasiat ”oikeasti” menevät. Jossain vaiheessa - onnekseni aika pian – ymmärsin, että Zone –malli ei ollutkaan koko totuus ja että todellisuudessa en tiennyt ravitsemuksesta juurikaan mitään. Tuolloin siirryin ”luulen tietäväni” –vaiheesta asiantuntijaksi kehittymisessäni seuraavalle portaalle, eli ”ymmärrsin, etten tiedäkään”.
Noista ajoista ruokavalioni ja ennen kaikkea ajatteluni ruokaa kohtaan on kokenut suurremontin. Miten tämä remontti sitten näkyy lautasellani ja yleensä ravitsemuskäyttäytymisessäni? Siihen tulet saamaan vastauksia tässä blogissa – Ravitsemusasiantuntijan lautasella. Antoisia hetkiä blogin parissa!
Ravitsemusterveisin,
Mikko Rinta, Energisyyden ja elinvoimaisuuden sanansaattaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti